Viikkokatsaus #3

No. 26

Kylläpäs sujahti viikko taas nopeasti! Belgian rajamaille paluu sujui rattoisasti, koneet lensi ja junat kulki. Sain jopa autokyydin asemalta perille asti joten ei tarvinnut kävellä. 

Sunnuntai 2.11. 

Pieniä poikkeamia lukuunottamatta normaali päivä. Kävin Mutun kanssa työskentelykävelyllä gramaanit päällä. 

Maanantai

DK valmennus, gramaanien kanssa perus koulutyöskentelyä. 

Tiistai

Mutun kanssa kävin pitemmällä kävelylenkillä. Ravattiin ja laukattiinkin sopivissa kohdissa. Annoin Mutun laukata rennosti ja reippaasti. Menimme läheisen järven rannalle metsään pyörimään kun yritin löytää kahluupaikkaa, että oltaisiin päästy loiskimaan, mutta en sitten löytänyt niin palattiin kotiin kuivin töppösin. :) 

Keskiviikko

Minä ja Maika saimme estevalmennuksen Karinilta. Lähdimme "Smet"tiin maneesiin, koska oma maneesimme on niin pieni ja estekentän pohja oli liian märkä. Tekee muutenkin hyvää käydä vieraissa paikoissa hyppäämässä, se on vähän kuin kisatreeni. Hyppäsimme paljon erilaisia linjoja. Alussa hissuttelin liikaa, joten paikat eivät osuneet ja Mutu alkoi kyttäilemään esteitä. Sitten kun annoin hevosen vaan mennä ja hoitaa itse, paikat osuivat ja Karin kehui, mutta hypyt eivät tuntuneet yhtä laaduikkailta.

Tänään

Jälleen DK valkka. Tarkoitus oli treenata koulurataa, mutta en ehtinyt hankkia sitä paperiversiona joten keskityimme perusratsastamiseen. Dressage-Karin sanoi olevansa ylpeä kuinka paljon olemme kehittyneet jo pelkästään kuukauden sisällä! Itsekin olen toki huomannut... Puhetta oli myös siitä että alan jättämään gramaanit vähemmälle, silloin kun en niitä oikeasti tarvitse. Fiksu idea. 

Kuvia ei (taaskaan) ole. Pitää yrittää pitää pädi hommissa mukana että välillä ehtisi edes vähän räpsimään. Tämä nyt vaan on vähän epäkätevän kokoinen... 

Tulevia uudistuksia blogiin;

+ Häh? -sivu: Selityksiä termeille, lyhenteille ja nimille joita käytän, saattaa sisältää myös kollegojen

                      esittelyjä (?)

+ Englanninkieliset postaukset: Joko tiivistelmänä postauksen loppuun tai kokonaan englanniksi, 

                       mielipiteitä kommentteihin kiitos :D

+ Uusi banneri: Kyllä Kreeta, katson juuri sinua. Mutta tosiaan, yritän saada otettua tarpeeksi 

                       hyvälaatuisia kuvia että tulisi vähän uutta ilmettä. Johan tuo nykyinen onkin puolitoista 

                       vuotta vanha.

Vielä yksi kertomisen arvoinen asia! Tämän kuun 16 päivä, eli ensi viikon sunnuntaina, Minä ja Mutu starttaamme Kasterleessa järjestettävissä kenttäkisoissa! Nyt jo jännittää...

Viikkokatsaus #2

No. 25

Leikitään että nyt on torstai, jookos.. 

Viime torstain jälkeen tapahtunutta:

perjantaina oli aika normaali päivä, sain estetunnin kollegaltani Ruthilta. Mutu oli tosi kiva ja pelasti minut monesti, kun sössin suunnilleen kaikki lähestymiset ja rytmin ja kaiken. Menimme alkuun kavalettia ja verkan jälkeen linjoja ja meille erityisen haastavaa sarjaa, jossa a-osa oli okseri. Ei ollut turhan hauskaa mutta kehittävää varmasti. 

lauantai oli normaali. Juoksutin Mutun tuplaliinalla ja se onnistui oikein hyvin. Sain kokeilla No Limit-hevosta, koska "Noliksen" vakiratsastaja oli vapaalla. Mukava heppa. Karin lähti lomalle viikoksi, ja meillä oli paljon väkeä töissä, joten sunnuntai oli todella kevyt ja helppo päivä. Kävin Mutun kanssa gramaanit päällä työskentelykävelyllä. 

Maanantaina työskentelimme sileällä (taas gramaaneilla). Tiistaina DKn valmennus. Otin taas juoksutustunnin, että Karin sitten näkisi ja sanoisi jos teen jotain väärin. Pikkufiboja löytyi, mutta pääsääntöisesti valkku oli tyytyväinen tekemiseeni. 

Keskiviikkona tein vain puoli päivää töitä, ja kävin Mutun kanssa pitkällä kävelyllä. Ravasimme myös vähän. Puoli kahdelta Karinin äiti lähti viemään minua Noorderkempeniin juna-asemalle, ja neljältä olin jo selviytynyt junanvaihdoista, check-inistä, turvatarkastuksesta läpi ja löytänyt vielä oikean portinkin. Siellä sitten istuin lentokentällä kaksi ja puoli tuntia ennen kuin pääsin koneeseen. Helsigissä ei onneksi tarvinnut odotella kovin pitkään, ja tuttujakin löytyi! Kuopion kone oli puoliksi tyhjä, joten pääsin ystäväni Lotan viereen istumaan. Myötätuuli oli puolellamme ja laskeuduimme Kuopioon 20 minuuttia etuajassa. Sitten vain kotiin kissoja ja pojua halimaan ja omaan sänkyyn nukkumaan!

Torstaina löllin kotona aamupäivän. Iltapäivällä kävin koululla moikkaamassa kavereita ja osallistuin ilmaisutaidon ryhmän videoon, kun mukaan kerran pyydettiin. Ilmeisesti video esitetään jossain tulevassa juhlassa, onneksi ei itse tarvitse olla näkemässä... :p Hengasin Maijun luona jonkin aikaa ja menin sitten takaisin kotiin, ja tarkoitus oli käydä Hööksissä, mutta otin vahingossa kahden tunnin torkut niin ei sitten ehtinyt. 

Perjantaina olin 10.55 särmänä kaupungilla. Piti näes käydä Maijun kanssa mäkkärissä aamupalalla "perinteitä kunnioittamassa". Sitten äkkiä takaisin kotiin, koska Heli tuli meille 11.30. (Taustatietoja; Rakas ystävämme Viivi Moilanen poistui keskuudestamme muutama viikko sitten, olimme menossa hautajaisiin.) Kävimme ostamassa kukkia ja lähdimme kävelemään kappelille. Siunaustilaisuus oli oikein kaunis. Saimme Viivin äidiltä kyydin muistotilaisuuteen, jossa olimme puoli viiteen saakka. 

Hautajaisten jälkeen piti lähteä sitten sinne Hööksiin, ja heli tuli mukaan. Minulla oli valmis lista mukana, joten selvisimme tunnissa.. Kaikkea ihanaa tarttui mukaan, niistä saattaa tulla esittelyä myöhemmin. Kauppareissun jälkeen vietin rauhallisen koti-illan. 

Tänään heräsin kahdeksan jälkeen. Äiti oli laittanut oikein hienon aamupalan, ja söimme koko perheen voimin pitkään ja hartaasti. Pakkailin viimeiset tavarat ja puoli yhden aikaan oli lähtö lentokentälle. Täällä olen nyt sitten istuksinut, ja kohta pitäisi päästä lentämään. Mukava oli käydä kotona, seuraavan kerran sitten keväällä! 

Viikkokatsaus #1

No.24

Heips! Muuten on niin vaikea muistaa kirjoitella, joten tästä alkaa viikoittainen pakkopulla. Vitsivitsi, helpottaa vain kun on säännöllinen rutiini. ;) Tänään kerron vain tästä viikosta (alkaen maanantaista), mutta tulevaisuudessa tarinoin sitten torstaista torstaihin. Torstai tulee siis olemaan vakituinen postauspäivä. :)

Maanantai oli aika tavallinen päivä. Sain valmennusta "Dressage-Karinilta" (ei siis pomolta), ja päätin haluta juoksutustunnin, koska juoksuttamisessa tarvitsen ehkä eniten apua ja se olisi hyvä lisä treeneihin. DK laittoi Mutulle "double-longen" eli kaksi juoksutusliinaa menemään gramaanin tavoin juoksutusvyöstä kuolaimen läpi, uudelleen vyöhön ja sitten käteen. Liinoilla sai hyvin autettua hevosta taipumaan ja työskentelemään oikein. Juoksutus sujui oikein hyvin, teimme ravissa temponmuutoksia saadaksemme takajalatkin kunnolla alle ja käyttöön, ja heppa alkoi näyttää oikein mallikkaalta. 

(Taustaa; Dressage-Karin on kouluvalmentaja, joka käy täällä kahdesti viikossa pitämässä meille puolen tunnin yksäreitä. Vaihtoehtoina on istuntatunti, koulutunti ja juoksutustunti.)

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, joten Mutukin sai olla rauhassa. Minä kävin pyörällä kaupassa ja muuta en oikeastaan saanut aikaiseksi. Kämppikseni Maika toi vanhat meksikolaisensa meille kokeiluun, ja ne sopivat mutulle kuin nenä päähän, joten estesuitset taisivat nyt puolentoista vuoden etsinnän jälkeen löytyä. Sävytkin osuvat täysin nappiin! Suitset ovat tummanruskeat, niskassa, otsapannassa ja turpiksessa on samaa oranssihtavaa sävyä kuin estepenkissämme, ja soljet ovat messinkiä joten sopivat täydellisesti yhteen kuolaimenkin kanssa.

Keskiviikko oli normipäivä, tehtiin tavallista perushommaa sileällä. 

Tänään meillä oli taas DK valkka. Tällä kertaa ratsastin, ja menimme sivuille kiinnitetyillä gramaaneilla. DK ohjeisti hyvin kuinka gramaania käytetään oikein, ja siitä oli todella paljon apua. Teimme aika samoja juttuja kuin maanantaina juoksutuksessa, eli temponmuutoksia ja siirtymiä. Pidimme myös huolen että herra taipui hyvin joka suuntaan ja keskittyi minun pyyntöihini kaiken ympärillä tapahtuvan sijaan. Tehokasta ja toimivaa.

Eilen aloitimme maissin syöttämisen hevosille. Kyseessä on siis maissihake, jossa on seassa tähkät, varret, lehdet ja kaikki, joka on sitten kietaistu pyöröpaaliin. Maissia syötetään, jotta hevoset eivät laihdu talvella, kun laitumilla ei ole syötävää ja energiaa kuluu enemmän ruumiinlämmön ylläpitämiseen. Tämä oli minulle ihan uutta, eihän me Suomessa olla ruokintaa muutettu talven takia. En minä ainakaan, olenkohan sitten vaan yksin ollut urpo. :p Mutukin saa nyt sitten maissia, ja hyvin näyttää maistuvan. 

Sitten vielä sellaista päivitystä, että vakihevoseni ovat kyllä nyt muuttuneet aikalailla kokonaan. Eräs Arthur on alkanut treenaamaan Arasia, joten sitä en ole ratsastanut enää moneen viikkoon. Harry taas siirrettiin hieman kokeneemmalle työkaverille. Ei siksi että minä olisin tehnyt huonoa työtä, vaan siksi että olin valmistellut Harryn siirtymään seuraavalle tasolle. Valmishan se minun osaltani jo olikin, en minä oikein osannut vaatia siltä tarpeeksi loppuvaiheessa. Mukava nähdä kuinka hevoset kehittyy. 

    

Sain uuden youngsterin Harryn tilalle, 2,5-vuotiaan tamman, Menzan! Menzan kanssa olen työskennellyt noin viikon, ja kehitys on ollut päätähuimaavaa! Minun hommani on ollut ja edelleen on, opettaa täysin perusjuttuja. Alkuun pelkkä taluttaminen ja ovista meneminen ryntäämättä oli hieman haastavaa, mutta nyt Menzaa voi taluttaa käynnissä ja ravissa molemmilta puolilta ja juoksuttaminenkin onnistuu. Myös lätäköiden läpi käveleminen onnistui tänään ensimmäistä kertaa! Menzie on niin lutuinen pieni heppaliini, ei lainkaan ilkeä eikä pelleile, se ei vaan tiedä vielä paljoa.

     Ratsastettavaksi olen saanut Benita-tamman. Benny on aikuinen, aikoinaan kolmen tähden kenttähevonen. Valitettavasti joutui jäämään eläkkeelle mystisten jalkavaivojen takia. Ratsastaessa laadun todella huomaa! Heti kun itse vaan ratsastaa oikein, suorastaan tuntee kuinka selkälihakset tulevat käyttöön ja hevonen alkaa puskea takaa. Benita opettaa ratsastamaan istunnalla ja pohkeella.

Ellei ihmeellisyyksiä tapahdu, joudutte odottamaan ensi torstaihin ennen uutta luettavaa. Koittakaahan kestää.. ;) 

Vanhemmat visiitillä

No.23

Maanantaina 12.10. oli vieraita tiedossa. Tai tuttuja oikeastaan. Vanhemmat ja velipoika Valtteri tulivat syyslomamatkalle minua moikkaamaan :)

Aamulla heräsin ajoissa siistimään Mutua ja huonettani. Porukat saapuivat 11 aikaan, ja esittelykierroksen jälkeen lähdimme kylälle. Hoogstratenilla shoppailimme ja kävimme syömässä. Sitten matka jatkui kohti Turnhoutia ja hotellia. Illalla kävimme vielä Lidlissä ja hotellin baarissa istumassa, mutta pian alkoi silmä luppasemaan ja peti kutsui.

                                                                        Linna

Tiistaina söimme aamupalan hotellilla. Iskä halusi mennä katsomaan jotain linnaa, joten menimme Turnhoutin keskustaan, vain huomataksemme ettei se olekaan yleisölle avoin. Olihan se ulkopuoleltakin kyllä ihan hieno. Päädyimme tarkastamaan paikallisen kirkon, kävimme kahvilla ja teimme ikkunaostoksia, ja pelikorttimuseossakin ehdimme piipahtaa. Palasimme Hoogstrateniin ja kävimme sielläkin kirkossa, ja vielä ruokaostoksilla ennen kuin minut heitettiin takaisin tänne. 

                                                          Turnhoutin kirkko

Oli mukava tavata kotiväkeä kahden kuukauden jälkeen, ja kohtahan me näemme jälleen, kun itse tulen pian käymään kotona. Sitten näen kissoja ja Pojuakin.. :3 

Supinaa Sopotista

No. 22

Terveisiä Puolasta! Ja kuten aina, melkein kaksi viikkoa myöhässä. Toissa viikon keskiviikko-iltapäivänä noin kello kaksi lähdin Karinin, neljän hevosen ja paikan toisen suomalaisen, Ainon kanssa kohti Sopotin kansainvälisiä kenttäkisoja. Matka kesti noin 17 tuntia, mutta pysähdyimme noin neljän tunnin välein juottamaan hevoset ja tuulettamaan rekkaa. Paikalle saavuimme torstai-aamuna suunnilleen seitsemän aikoihin. Asetuimme taloksi ja rupesimme töihin.

Torstaina Karin ratsasti kaikki hepat läpi, ja perjantaina päästiin tositoimiin kouluratsastuksen merkeissä.  Dressaget sujui hyvin, ja illalla käytiin kävelemässä seuraavan päivän maastorata läpi. Esteet olivat tosi hienoja ja isoja ja pelottavia. :p 

Lauantaina oli maastoesteet ja sunnuntaina rataesteet. Aika vaikeaa oli pysyä perillä miten mikäkin meni, kun oli niin monta hevosta ja itse vietin suunnilleen koko ajan tallissa siivoamassa ja varustamassa. Joka aamu piti herätä viiden jälkeen ja illalla yhdeksän jälkeen käytiin vielä viimeisen kerran tallissa varmistamassa että kaikki on valmiina seuraavaksi päiväksi ja että hevoset on ok. 

Kisat meni kokonaisuudessaan hyvin, kaikki 4 heppaa sijoittui 10 parhaan joukkoon ja Karin oli tyytyväinen. Sunnuntai-iltapäivänä päästiin vaille 4 lähtemään kotia kohti. ensimmäinen pysähdys oli normaalisti 8 aikaan, mutta pian piti pysähdellä noin tunnin välein, kun ihmisille (mm. minulle) tuli hirveän huono olo. Siinä sitten yö sujui "mukavasti" ämpäri vieressä torkkuen ruokamyrkytyksen riivaamana! Ilmeisesti aikaisemmin syöty salaatti oli ollut pilaantunutta, joten oli kyllä kamalin mahdollinen kotimatka. Maanantaina aamukahdeksan jälkeen kotipihaan kääntyminen oli puhdasta autuutta! Minulla oli onneksi maanantai vapaapäivänä, mutta se meni hieman hukkaan kun nukuin koko päivän ja seuraavan yön. Tiistai ja keskiviikko olikin sitten jo tavallisia työpäiviä, mutta itse olin kunnolla toipunut vasta torstaina.

    Ensimmäinen pysähdys kotimatkalla. Minä ja Aino nukuimme tuolla perävaunussa kisapaikalla.

Sellainen oli sitten Sopotin matka! Paluumatkaa lukuunottamatta oikein hauska kokemus, ja tulipahan taas opittua vaikka mitä. 

Ei otsikkoa

No.21.

Viime sunnuntaina olin vihdoin ja viimein kirjoittamassa postausta Puolan kisareissusta. Sain kuitenkin kuulla järkyttäviä uutisia eräästä rakkaasta ystävästäni, joten blogi sai jäädä toissijaiseksi.

Postauksia luvassa:

- lauantai 18.10.2014 Supinaa Sopotista

- maanantai 19.10.2014 Vanhemmat visiitillä

- torstai 22.10.2014 Viikkokatsaus

~Vieläkin vaikea käsittää että olet poissa. Lepää rauhassa rakas

Mutustako kenttähevonen?

No. 20

Toissapäivänä minulle ilmoitettiin tällainen asia; "Niin sinulla on sitten maastoestetunti tiistaina omalla hevosella, onhan se ok vaikka sinulla on silloin vapaata?" Ja minullehan passasi. Tänään sitten aamun vietin rentouttavasti jäätelön ja netflixin parissa, ja yhden aikaan lähdin varustamaan Mutua lähtöä varten. Estesatula, martingaali ja suitset löytyi itseltä, mutta koska emme (vielä) ole kenttäratsukko, piti suojat ja turvaliivi lainata pomolta. Ainoastaan buutseja ei löytynyt, kun ei ollut tarpeeksi isoja. Onneksi Mutu osaa hoitaa koipensa eikä kolhi itseään kovin herkästi. 

  Rekkaan meneminen jännitti jonkin verran, mutta aika kiltisti kiipesi heppa kyytiin kumminkin. Matkaa ei onneksi ollut kun noin 15 minuuttia, mutta perille päästyämme Mutu oli jo läpimärkä. Ei se taida arvostaa tätä matkustusmuotoa.. :p

    Alkuun käveltiin vähän matkaa ja sitten verkattiin hiekkapohjaisella aukiolla. Kun hevoset oli saatu lämpimiksi, alkoi se pelottavin osuus; itse hyppääminen. Onneksi aloitimme helpolla, ensimmäinen este oli sellainen aika pieni tukki. Sitten oli vuorossa sellainen hassu ruskea laudoista rakennettu este (huomaa superhieno piirustus aiheesta XD ). Ensimmäinen hyppy oli tosi iso ja hassu mutta sen jälkeen hypyt meni hyvin. Kokeilimme myös kahta erilaista hautaestettä, ensimmäisessä oli muutama tukki antamassa korkeutta ja toinen oli lievästi leveämpi "avoin" hauta. Avoimelle pysähdyttiin kerran kun pohkeet eivät olleet tarpeeksi kiinni, mutta muuten kaikki sujui upeasti! Em. esteet sijaitsivat siis pienehköllä hiekkakentällä. 

    Seuraava etappi oli sitten viereisen järvialtaan rannalla. Tutustutimme Mutun portaisiin, ravissa ylös ja käynnissä alas, ja sitten hyppäsimme pienen radan. Ensin tukki, sitten portaat ylös, käyntiin siirtyminen, portaat alas, toiselle tukille ja hyppy järveen, järvisaarekkeella kolmannen tukin yli, ja viimeisenä neljännen tukin yli ylös järvestä. Ja Mutuherra kulki kuin unelma. 

   Kolmas paikka oli kukkula. Ensin alhaalla pitkä lähestyminen tukille, sitten mäki ylös kukkulalle ja (minun mielestä) valtava alashyppy isolta tukilta. Mäki alas oli jyrkähkö, joten menetin tasapainoni kerran mutta onneksi en tippunut! Oli kyllä aivan mahtava fiilis! Paluumatkalla rekalle hyppäsimme vielä isohkoa tukkia ja pieneltä nyppylältä porrasmaista alashyppyä. Sitten vaan kamat pois, hevoset rekkaan ja kotia kohti! 

    Sain kyllä taas olla ylpeä mussukasta. Valmentaja sanoi että oli aluksi huolissaan että hevoseni olisi kömpelö kun on tuon kokoinen ja vähän honkkelin näköinen, mutta yllättyi iloisesti kun heppa hyppäsikin läheltä ja kaukaa, ei liian isosti eikä liian pienesti. Hyvällä ilmeellä ja rohkeasti, "I love your horse!". Paha vaan kun kuski oli lievästi sanottuna kauhusta kankeana ja hukassa... Tosi hyvä mieli jäi tämän päivän ratsastuksesta! Ehkä meillekin tästä ura urkenee, ken tietää... ;)

Huomisesta lähtien Mutu joutuu olemaan muiden armoilla, sillä minä lähden Sopotiin, Puolaan, kisoihin groomiksi! Sunnuntaina sitten tullaan takaisin, joten maanantaina yritän saada raporttia aikaiseksi. Pitää varmaan yrittää räpsiä muutamia kuvia tuliaisiksi... Näkemisiin, olkaa kiltisti siellä kotipuolessa! :3

Huonot tavat-haaste

No.19

Noh, eihän tämä nyt taida enää alkuviikkoa olla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä tämä nyt tulee, jymypaljastukset huonoista hevosenkäsittelytavoistani. 

1. Hanskojen käyttämättä jättäminen

    Harvoin tulee tosiaan hanskoja nyt käytettyä, ratsastaessa tai muutenkaan. Tähän löytyy kyllä parikin hyvää syytä! Ensinnäkin, töiden lomassa hanskoja pitäisi olla koko ajan ramppaamassa käteen ja pois, kun pitää esim. kokeilla jalkoja tai laittaa vesiletkuja. Myös heinät tarttuu hanskoihin ikävästi. Toinen syy on se että hukkasin toisen käden hanskan... :p Kyllähän tämä huono tapa käsissä näkyy -ja tuntuu!

2. Hevosen kuljetus ilman riimunnarua

    Hevosen siirtelyä ilman riimunnarua pitkillä matkoilla tulee tehtyä harvoin, tosin kerran vein Mutun kävelykoneeseen pelkästään päitsistä kiinni pitäen. Karsinoiden siivouksen lomassa hevosia siirrelessä varmaan olisi ainakin nuorten yksilöiden kanssa ihan viisasta käyttää sitä riimunnarua, kun eihän sitä koskaan tiedä mihin ne päättävät poukkoilla.

3. Hevosen hoitaminen kiinnittämättä

    Varsinkin kun täällä varustamme hevoset käytävällä. Tätä huonoa tapaa harrastan kyllä vain Mutun kanssa, en halua ottaa riskejä muiden hevosten kanssa. Mutun varustan sitäpaitsi toisessa, rauhallisessa tallissa.

4. Hevosen talutus perässä hinaamalla

    Tätä tekevät melkein kaikki, minäkin ennen ja vieläkin joskus. Oikeaoppinen tapa taluttaa hevosta on "oritalutus", eli kävelee itse lavan kohdalla. Tällöin on enemmän vaikutusvaltaa hevosen tekemisiin, ja jos heppa säikähtää niin ei tule suoraan päälle. Plussana sekin että liikkuminen paikasta toiseen on hieman nopeampaa ja mukavampaa kun ei tarvitse raahata senkokoista elukkaa vaan se kävelee omilla jaloilla taluttajan tahdissa.

5. Hevosen irti päästäminen ilman että portti/ovi on kiinni

    Laitumelle tai karsinaan viedessä päästän joskus hevosen irti jo portilla/ovella. Siinä on isompi riski että heppa karkaa, jos en saa porttia/ovea tarpeeksi nopeasti kiinni. Onneksi näin ei ole vielä käynyt.

Tässäpä nämä, kiitos vielä kerran Kreetalle haasteesta! Haastan Satulassa ja sen alla-blogin kirjoittajan Camillan!

Sekalaisia osa 2

No.18.

Taas on mennyt kaksi viikkoa kuin siivillä! Juuri huomasin etten koskaan vastannut Viivin kommenttiin tallin nimestä, joten päätin tehdä ihan laajemmankin esittelyn. 

Tallin nimi: Donckers Stables

Tilat n. 50 hevoselle, jaettu neljään talliin

Maneesi, iso estekenttä ja koulukenttä

Hyvät laitumet

Kävelykone

työnantaja: Karin Donckers

    - 5 kertaa olympialaisissa

    - 6 sija World Equestrian Games 

    - Tällä hetkellä Englannissa kisoissa, tsemppiä sinne!

Lyhyet esittelyt hevosista joita ratsastan:

Arvatkaa kuka :D

 

Vasemmalla Aras, 14 vuotias ruuna, kisannut aikoinaan 3* kenttää. Yritän saada sen takaisin kuosiin, on näes masu päässyt turhan isoksi.. :p Aika laiska mutta luotettava.

Oikealla 4-vuotias Harry, säikky pikkuruuna jonka ensimmäiset ratsukoulutukset eivät olleet menneet ihan nappiin, joten tänne tullessaan pelkäsi jopa satulaa, huopaa, kaikkea. Alkuaikoina sai yhden työkaverin sairaalakuntoon, mutta nyt käyttäytynyt tosi nätisti. Varustaessa on vielä kilahtanut pari kertaa, mutta ratsastaessa ollut hyvä. Olen tippunut Harryltä jo kerran, mutta se oli puoliksi omaa syytä... :p  Aika vaikea nuori hevonen, mutta opettaa todella paljon! Luonteeltaan todella lutuinen. :3

Edellä mainittuja hevosia ratsastan joka päivä, ja sitten vaihtelevasti juoksutan tai käyn kävelyillä muiden hevosten kanssa. Yllä kuvassa Charlie. Olen päässyt myös kolmesti mukaan condition trainingiin, eli peruskuntotreeniin, missä kiipeillään kukkuloilla ja ravataan vedessä eestaas . Niillä kerroilla alla on ollut Jalapeno. Kyllä täällä siis oikein kiitettävästi pääsee ratsastamaan.

Sitten muihin eläimiin. Viimeiset pääskyspoikueet harjoittelevat vielä lentämistä, joten välillä on täytynyt pelastella näitä "urpoja". Jos näet pääskysen maassa, muista auttaa se oksalle tai johonkin tarpeeksi korkealle, mistä se pääsee tiputtautumaan lentoon. Pääskyt eivät pysty nousemaan siivilleen maasta, joten jos niitä ei auta, ne kuolevat pikkuhiljaa nälkään.

Surullinen juttu tapahtui viime viikolla. Löysimme yhdestä tallistamme nuoren kissanpennun, jonka nimesimme Oscariksi. (Oscar osoittautui myöhemmin tytöksi) Otimme sen talteen ja annoimme sille kanaa ja maitoa, ja yritimme selvittää mistä hän on tullut. Päädyimme siihen tulokseen että raukka on todennäköisesti hylätty, kenties läheiselle huoltoasemalle. Sieltä se on sitten kipittänyt ensimmäiseen lämpimään paikkaan, eli meidän talliimme. Alkuun Oscar oli hiljainen ja arka, mutta kiintyi meihin pian ja halusi olla sylissä koko ajan. Pikkuhiljaa hän hiipui kuitenkin pois, ja viime sunnuntai-aamuna löysin Oscarin kuolleena. Arvelimmekin että näin tulisi käymään, kun se oli niin laiha ja vähän apaattinenkin, eikä tehnyt juuri muuta kuin nukkui. Inhottaa tällaiset vastuuttomat ihmiset jotka hylkäävät eläimiä luonnon armoille nälkiintymään. Noh, ainakin Oscarilla oli muutama mukava päivä, ennen kuin nukkui ikiuneen... R.I.P. Oscar. <3

Vielä takaisin hevosiin. Meillä on ollut Mutun kanssa nyt aika paljon valmennuksia, ja saatinpahan yksi estetunti itse Karinilta! Hypättiin hirveän pelottavia esteitä, lankkuja, "skinejä", vesimattoja... Ja ei kielletty kertaakaan! Karin kehui Mutua rohkeaksi ja olin hirmuisen ylpeä. Oli ihan huippua. 

Mutu kengitettiin ensimmäistä kertaa täällä toissapäivänä. Koko vaihtui nelosesta vitoseen, ja Mutu otti uuden kengittäjän ja muutokset kavioissa raskaasti. Torstaina arkoi oikeaa etusta aika pahasti ja oli tosi tönkkö. Eilen aamulla jalat ja kaviot olivat nesteillä ja kuumat, mutta laitumelta tullessa turvotus oli laskenut ja tuntuivat paremmalta. Pehmeällä ratsastaessa oli jo normaali, mutta asvaltilla selvästi vielä arka. Tänään Mutu saa vapaapäivän, mutta menee kuitenkin kävelykoneeseen. Toivotaan että olisi huomenna jo tottunut uusiin popoihin! :) 

Tänään minulla on siis taas vapaapäivä, ja ajattelin lähteä kylälle pyörimään. Yritän saada alkuviikosta tehtyä tuon "huonot tavat"- postauksen, kiitos haasteesta Kreeta! Olen nyt laiska enkä haasta ketään... :p Näkemisiin!

Kuulumisia

No.17.

Tänään minulla on mahtavan tähänastisen työurani toinen vapaapäivä :) Aamulla heittäännyin hurjaksi, heräsin puoli kahdeksan ja kävin lenkillä. Keli oli hirmuisen nätti, kuten ylläolevasta kuvasta huomaa. Koska en ole lenkkeillyt yli kuukauteen, kävin vain n. 20 minuutin mittaisen rauhallisen hölkkälenkin. Pupuja ei näkynyt, mutta yksi erityisen söpö lehmä joutui kuvauksen kohteeksi!

Aamulenkin jälkeen olenkin sitten vain chillaillut ja tiskannut astioita. :) Ja syönyt herkkuja, sitä vartenhan vapaapäivät on, ettei vahingossakaan pääse laihtumaan.. :p 

Tällä viikolla ei tapahtunut oikeastaan mitään erikoista. Mutu oppi kävelykoneeseen loistavasti eikä ongelmia ole senkään suhteen ollut. Työkavereitten mukaan Mutu on jo lihonut, mutta itse en kyllä huomaa mitään eroa... Silmäni eivät ole vielä harjaantuneet. 

Eilen oli taas kouluvalmennus. Edistystä on kuulemma jo tapahtunut (sen minäkin huomasin :P). Käsiongelma on kylläkin vielä olemassa mutta eiköhän siitäkin eroon päästä. Eilen keskityttiin pitämään jalat paikoillaan kiinni hevosessa ja käsi tasaisena sekä selkä suorana. Saimme jälleen hyviä vinkkejä itsenäiseen treenaamiseen ensi viikolle! Harmi kun on vaikea saada kuvamateriaalia omasta ratsastuksesta, kun kaikki ovat töissä niin eihän kukaan ehdi... Mutta ehkä joku kerta. :) 

    Joka tapauksessa, täällä ollaan nyt asuttu kaksi viikkoa ja vajaa 40 viikkoa vielä edessä päin. Tästä tulee hauska talvi! Lopuksi haluan näyttää vielä kuvan rohkeasta pupuvauvasta. Terkkuja Suomeen!

    

Tervehdys Belgiasta!

No. 16.

Löysin tieni perille, vohveleiden maahan. Matka sujui mukavasti, ensin lentäen ja sitten vielä kahdella junalla. Mutu saapui perjantai-iltana, eikä näyttänyt kärsineen pitkästä matkasta juurikaan. :) 

    Täällä sitä nyt ollaan oltu ja töitä on paiskittu ahkerasti. Yleensä työpäivä aloitetaan ennen kahdeksaa  ja lopetellaan viimeistään kuuden/seitsemän aikaan. Tänään piti kuitenkin aloittaa jo seitsemältä, mutta saimme hommat myös hoidettua jo viiden jälkeen. Aamulla ruokitaan hevoset, viedään osa ulos ja laitetaan ensimmäinen kävelykoneryhmä pyörimään. Sitten alkaa pyöritys ratsastamisen, karsinoiden siivoamisen, ruoanjakelun ja muun homman parissa.

    Tänään meillä oli kouluvalkka. Isoin ongelmani taitaa olla kkädet. Vasemmassa kierroksessa en sitten millään vaan osaa pitää ulko.ohjaa tuntumalla vaan nyin sisältä. Toinen iso muutos tuli ohjaspituuteen. Josko sitä kohta oppisi pitämään ohjat lyhyinä että alkaisi heppa menemään välillä parempaankin pakettiin. 

    Mutulla on ollut opettelemista uusien mutta hyödyllisten juttujen parissa. Ensinnäkin, pupuja ei tarvitse säikkyä. Toiseksi, kuumemittari on kaveri. Eilen sain ensimmäistä kertaa ikinä mitattua lämmön!

(Aikaisemminhan ei kyllä oltu juuri yritettykään.. :p ) Kolmas asia on kävelykone. Vielä ei ole kokeiltu kuinka herra siihen suhtautuu, mutta ehkä lähipäivinä! 

    Nyt alkaisi taas olemaan nukku-aika, huomenna taas rankka päivä edessä... Hyvää yötä! 

Mutu muuttaa!

No.15

Tässä tulee nyt ensimmäinen "täpytin"-postaus! Koska en voi ottaa Veikkoa (uskollista pöytäkonettani) mukaan, sain käyttöön iPadin ja bluetoothin kautta toimivan näppäimistön. Tässä onkin ollut opettelemista. :) 

    Viime päivät olen putsaillut varusteita ja pakkaillut. Mutu rokotettiin ja raspattiin torstaina, joten viikonloppu työskenneltiin käynnissä ilman satulaa. Eilen Sanna kävi laittamassa koulusatulaan lisää korotuspaloja taakse, ja sen jälkeen tuuppailtiin koulua ihan kunnolla. Satulassa tuntui kyllä ihan selkeä ero! Eilen ratsastaminen sujui paremmin ja tuntui helpommalta kuin aikoihin, johtuikohan satulasta vai jostain muusta...

    Kisakaappikin piti hankkia että saadaan Mutun tavarat rekan kyytiin. Kaapin pakkaaminen oli hieman epätoivoisen tuntuista, mutta kuin ihmeen kaupalla sain sinne mahtumaan satuloiden ja suitsien lisäksi kolme satulahuopaa, toppaloimen, kaksi muuta ulkoloimea, kaksi fleeceä, saappaat, jodhpurit, erinäiset hoitotuotteet, harjat.... Yllättävän paljon sinne loppujen lopuksi mahtuu. :D Kaappi itsessään painaa jo 41kg ja kaikki tuo tavara vielä lisäksi.. Voin sanoa että Mutu ei matkusta kevyesti!

                                    

Tänään oli niin kuuma että päätin antaa Mutulle vapaapäivän. Eiköhän matkustaminen ole jo tarpeeksi rankkaa. Juuri nyt olemme ajelemassa kohti Ypäjää, jossa Mutu lepäilee ensi yön ja huomisillasta jatkaa rekalla eteenpäin kohti Belgiaa. Itse lennän torstai-aamuna aikaisin Helsingistä Kööpenhaminan kautta Brysseliin. 

                                     

                                                         *Matkamutu ja kaappi*

Kyllähän siellä  varmaan jossain vaiheessa tulee ikävä Suomea ja kaikkia ystäviä ja kavereita, mutta onneksi netti pelittää ja täpytin toimii. -Ruisleipääkin tuli jo pakattua mukaan, ettei nälkä pääse yllättämään.

    Päivän piristys: Erehdyin jättämään toissapäivänä padin tallihuoneeseen latautumaan, ja tällainen oli sitten ilmestynyt kuvarullalle. Kiitos tästä Veera! :D

                                     

Paljon asiaa

No.14

Nyt on tosiaan taas tapahtunut aivan kamalan paljon viime postauksen jälkeen. Tästä tulee siis superpitkä juttu! Valmistaudu.

Kesäloma aloiteltiin mahtavilla leireillä Haukirannan Ratsutilalla. Leireillä? Aivan, meillä oli kaksi leiriä putkeen. Ensin poni/junnuleiri, ja siitä jatkettiin suoraan koululeirille. Koululeirillä oli vain minä ja Vilma(joka oli myös junnuleirillä), joten saimme erikoisherkkuna käydä Toppilan tallilla hyppäämässä yhdet seurakisat, kun sattuivat olemaan sopivaan aikaan. Minä ja Mutu hyppäsimme ensimmäisen kerran metriä kisoissa! 100cm:n luokassa oli minun lisäkseni vain yksi lähtö, joten "mahikset" olivat hyvät. Parhaamme teimme, ja voittohan se sieltä napsahti! Sinivalkea ruusuke kruunasi jo valmiiksi mahtavan leiriajan!
 Tilaa säästääkseni tein pienen videon leiriviikoista. :)

Leirien jälkeen ehdimme hetken hengähtää kotona, ja juhannusta vietimme maalla. Viikko juhannuksen jälkeen oli puolisalaisen Belgian-matkan vuoro. Miten niin puolisalaisen? Aika moni tiesi matkasta, mutta harva matkan tarkoituksesta.
    Vietin viikon eräällä belgialaisella kenttäratsastus-kilpatallilla töitä tehden. Pidän nyt lukiosta välivuoden, ja Belgian-viikko oli eräänlainen työhaastattelu. Työpaikka tulla tipahti, vaikka ei se ihan helppoa ollut. Moni asia siellä tehdään aivan eri tavalla kuin täällä, ja esimerkiksi karsinoiden siivoaminen toimi ihan erilaisella logiikalla. Töitä painettiin aamukahdeksasta viiteen tai kuuteen iltapäivällä. Ensimmäiset päivät olivat raskaita jaloille, mutta jatkuvaan liikkeeseen tottui pian.
    Työpäivä koostui enimmäkseen perushommista, siivoamisesta ja heppojen viemisestä sisään ja ulos jne, mutta ratsastamaankin pääsin! Ratsastin 1-2 hevosta joka päivä ja sain myös valmennusta. Koska kaikki kommunikointi tapahtui englanniksi, alussa olin todella ujo ja epävarma, kun en ollut ehtinyt kieltä paljoa harjoittaa ennen reissua. Loppua kohti keskusteleminen kuitenkin helpottui. :) Lähtö takaisin on sitten elo-syyskuun vaihteessa riippuen miten ja millä Mutu matkaa, ja takaisin suomeen palaamme touko-kesäkuun aikoihin.

Kun vihdoin ja viimein selviydyin yksin Belgiasta takaisin Suomeen, treenaaminen jatkui. Seuraava etappi (ja kauden päätavoite), KuoRin kansalliset estekisat lähestyivät.
    Hyppäsimme lauantaina ja sunnuntaina 90cm ja 100cm luokat. Tiedän, että neljä rataa yhteen viikonloppuun on todella rankkaa, mutta koska tänä kesänä ei oikein ole kisoja ollut, ajattelin sen olevan ok.
    Lauantaina molemmissa luokissa tuli yksi pudotus, mutta muuten olivat siistejä ja nättejä ratoja. Ärsytti kyllä ihan kohtalaisesti. Sunnuntaina 90 sama tragedia toistui jälleen, paitsi että pudotuksia tuli kaksi. Ajan puolesta olisimme sijoittuneet neljänsiksi. Lohdullista, mutta aivan kamalan ärsyttävää!
    Metrissä olin jo niin turhautunut, että päätin vain ohjata ja pitää liikkeen yllä ja Mutuherra saa luvan hoitaa loput. Ja hyvinhän se hoiti. Itse vaan meinasin unohtaa radan. Erityinen kiitos ja kunnia kuuluu siis Veera Gråstenille, kun huusi "ANNA VÄÄRÄ SUUNTA!", kun lähdin sarjan jälkeen väärille reiteille. Onneksi osasin vielä kääntää niin ettei tullut virhepisteitä. Sitten vaan hanat auki ja loppurata vauhdilla, niin sieltähän se kauan kaivattu ruusuke tuli! Puomit pysyivät paikallaan ja pääsimme sijalle 9!

Pelastaja - Veera <3 <3 <3

Sunnuntai-illasta lähdimme sitten ajelemaan maalle. Vihdoin ja viimein lomalle!


ps. Mutun kyyti kohti Belgiaa on edelleen hakusessa, joten vinkkejä voisi heitellä kommenttiosioon. ;)
     Seuraavat ja varmaankin kesän viimeiset kisat käydään Rautalammilla 27.7. Tulkaahan kannustamaan!

Terveisiä Gotlannista!

No.13

Tulin takaisin kadotakseni jälleen, sillä sunnuntaina Mutu ja minä lähdemme kesänavaijaisiksi leirille!

Tänään palasin siis opintoreissulta Gotlannista. En jaksa nyt keskellä yötä eritellä mitä kaikkea kivaa tuli tehtyä, joten joudutte tyytymään hyvin suurpiirteiseen selostukseen. :)

Maisemat olivat todella upeat, ja voi että mikä SÄÄ. Joka päivä suunnilleen 25 lämpöastetta ja aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Vau.

Mahtava auringonlasku

        Jungfrun raukki                                                                                   Lummelundan tippukiviluola

Viikinki-
aikainen
kuvakivi

Fossiili


Retket sisälsivät paljon kiviä eri muodoissa...

Tukholmassa käydessä ei hevosilta voinut välttyä. :)

Jostain kumman syystä minun lempiheppani oli tuo vasemmanpuoleisin....

Ja tietenkin ruoka oli enimmäkseen loistavaa, joskus herkullista, joskus erinomaista.

Tämä oli tässä, ensi kertaan! (Ja hyvää yötä!)

Samaa rataa

No.12

Aiheena tällä kertaa yllättäen...*rumpujen pärinää*.. kisatunnelmia ja kankitreeni no. 3! 

Koittakaa kestää näitä alati vaihtelevia ja monipuolisia postauksia. :p



Mutta, lauantaina oltiin siis jälleen Koljonvirralla seurakisoissa. Kisat alkoivat vasta kolmelta, joten eipähän tarvinnut herätä liian aikaisin! Menimme 80 ja 90cm luokat. Koska päivä oli todella kuuma, yritin pitää verryttelyt aika kevyinä ettei lapsi läkähdy. Ilmeisesti verkka oli kuitenkin liiankin löysä, sillä radan ratsastaminen tuntui todella vaikealta. 80cm tulokseksi tuli 45.79s ensimmäisestä vaiheesta, sekä 4 virhepistettä, kun kolmoseste tippui. Jos olisimme olleet kolme sekunnin kymmenesosaa nopeampia, olisimme sijoittuneet neljänsiksi. Mutta ei, ei päästy ruusukkeille. Kyllä ketutti.

Mikä mun jalkaa vaivaa :o

Huoltotiimi - meeting

 90cm yritin sitten itse olla napakampi, mutta silti kuutoseste kolahti alas. Apinan raivolla saatiin kuitenkin ihan hyvä aika, joten sijoituimme kolmansiksi. Tuli vähän parempi mieli, vaikka ei ihan putkeen mennytkään. :)


Tiistaina oli kolmas kerta kun Mutulle laitettiin kanget päähän. Kokeilimme ranskalaista kankea, ja bridongina oli ohuehko kolmipala. Teimme taas voltteja ja avoa. Vaikka tehtävät olivat ehkä hieman haastavampia kuin viime viikolla, ne tuntuivat helpommilta. Alussa Mutu oli ihan hyvä, mutta tietenkin väsyessään kävi koko ajan hieman raskaammaksi. Annoin sen kävellä välillä ja yritin tsempata itseänikin että jaksaisin auttaa hevosta. Mutu oli suustaan ehkä vähän levottomampi kuin aiempien kankien kanssa, joten ranskalaista me tuskin sitten hankimme.



Olen tässä nyt etsiskellyt myös ihan kankisuitsia. Ajattelin ensin että "helppo homma. Kokeillaan full-kokoa ja jos on liian pieni niin sitten ostetaan xfull." Niin vissiin. Kokeiltiin fullit. Liian pienet. Onnistuin löytämään yhdet xfull-kokoiset, mutta niissä sitten kankihihna oli aivan liian pitkä. Sen jälkeen kokeilimme vähän isompia fulleja, ja ne olivatkin ihan hyvät. Paitsi että turparemmi ei mene kiinni. Eli vietiin nekin sitten takaisin.

Kotona sitten siivosin vaatekomeroani ja löysin Mutun ensimmäiset suitset. (Ihan tavalliset). Tuli vain mieleen että hei, nyt jos jostain saan noihin toiset poskiremmit niin siinähän meillä on kanget. Nyt olen sitten dyykkaillut vähän ja löysinkin jo pätkän vanhoista sileistä nahkaohjista ja toiset poskiremmit. Pitää ruveta askartelemaan! Harmittaa vaan kun en löydä meidän ainoaa hienoa otsapantaa mistään. :(

Nyt sitten tulee ihan suunniteltu tauko bloggaamiseen, koska lähden huomenna Gotlantiin viikoksi opintomatkalle. Laittelen sieltäkin sitten kuvia jahka pääsen kotiin. Näkyillään! :)


Kiitokset kuvista: Camilla Räsänen, Antti Kivelä, Juhani Kivelä