Viikkokatsaus #1

No.24

Heips! Muuten on niin vaikea muistaa kirjoitella, joten tästä alkaa viikoittainen pakkopulla. Vitsivitsi, helpottaa vain kun on säännöllinen rutiini. ;) Tänään kerron vain tästä viikosta (alkaen maanantaista), mutta tulevaisuudessa tarinoin sitten torstaista torstaihin. Torstai tulee siis olemaan vakituinen postauspäivä. :)

Maanantai oli aika tavallinen päivä. Sain valmennusta "Dressage-Karinilta" (ei siis pomolta), ja päätin haluta juoksutustunnin, koska juoksuttamisessa tarvitsen ehkä eniten apua ja se olisi hyvä lisä treeneihin. DK laittoi Mutulle "double-longen" eli kaksi juoksutusliinaa menemään gramaanin tavoin juoksutusvyöstä kuolaimen läpi, uudelleen vyöhön ja sitten käteen. Liinoilla sai hyvin autettua hevosta taipumaan ja työskentelemään oikein. Juoksutus sujui oikein hyvin, teimme ravissa temponmuutoksia saadaksemme takajalatkin kunnolla alle ja käyttöön, ja heppa alkoi näyttää oikein mallikkaalta. 

(Taustaa; Dressage-Karin on kouluvalmentaja, joka käy täällä kahdesti viikossa pitämässä meille puolen tunnin yksäreitä. Vaihtoehtoina on istuntatunti, koulutunti ja juoksutustunti.)

Tiistaina minulla oli vapaapäivä, joten Mutukin sai olla rauhassa. Minä kävin pyörällä kaupassa ja muuta en oikeastaan saanut aikaiseksi. Kämppikseni Maika toi vanhat meksikolaisensa meille kokeiluun, ja ne sopivat mutulle kuin nenä päähän, joten estesuitset taisivat nyt puolentoista vuoden etsinnän jälkeen löytyä. Sävytkin osuvat täysin nappiin! Suitset ovat tummanruskeat, niskassa, otsapannassa ja turpiksessa on samaa oranssihtavaa sävyä kuin estepenkissämme, ja soljet ovat messinkiä joten sopivat täydellisesti yhteen kuolaimenkin kanssa.

Keskiviikko oli normipäivä, tehtiin tavallista perushommaa sileällä. 

Tänään meillä oli taas DK valkka. Tällä kertaa ratsastin, ja menimme sivuille kiinnitetyillä gramaaneilla. DK ohjeisti hyvin kuinka gramaania käytetään oikein, ja siitä oli todella paljon apua. Teimme aika samoja juttuja kuin maanantaina juoksutuksessa, eli temponmuutoksia ja siirtymiä. Pidimme myös huolen että herra taipui hyvin joka suuntaan ja keskittyi minun pyyntöihini kaiken ympärillä tapahtuvan sijaan. Tehokasta ja toimivaa.

Eilen aloitimme maissin syöttämisen hevosille. Kyseessä on siis maissihake, jossa on seassa tähkät, varret, lehdet ja kaikki, joka on sitten kietaistu pyöröpaaliin. Maissia syötetään, jotta hevoset eivät laihdu talvella, kun laitumilla ei ole syötävää ja energiaa kuluu enemmän ruumiinlämmön ylläpitämiseen. Tämä oli minulle ihan uutta, eihän me Suomessa olla ruokintaa muutettu talven takia. En minä ainakaan, olenkohan sitten vaan yksin ollut urpo. :p Mutukin saa nyt sitten maissia, ja hyvin näyttää maistuvan. 

Sitten vielä sellaista päivitystä, että vakihevoseni ovat kyllä nyt muuttuneet aikalailla kokonaan. Eräs Arthur on alkanut treenaamaan Arasia, joten sitä en ole ratsastanut enää moneen viikkoon. Harry taas siirrettiin hieman kokeneemmalle työkaverille. Ei siksi että minä olisin tehnyt huonoa työtä, vaan siksi että olin valmistellut Harryn siirtymään seuraavalle tasolle. Valmishan se minun osaltani jo olikin, en minä oikein osannut vaatia siltä tarpeeksi loppuvaiheessa. Mukava nähdä kuinka hevoset kehittyy. 

    

Sain uuden youngsterin Harryn tilalle, 2,5-vuotiaan tamman, Menzan! Menzan kanssa olen työskennellyt noin viikon, ja kehitys on ollut päätähuimaavaa! Minun hommani on ollut ja edelleen on, opettaa täysin perusjuttuja. Alkuun pelkkä taluttaminen ja ovista meneminen ryntäämättä oli hieman haastavaa, mutta nyt Menzaa voi taluttaa käynnissä ja ravissa molemmilta puolilta ja juoksuttaminenkin onnistuu. Myös lätäköiden läpi käveleminen onnistui tänään ensimmäistä kertaa! Menzie on niin lutuinen pieni heppaliini, ei lainkaan ilkeä eikä pelleile, se ei vaan tiedä vielä paljoa.

     Ratsastettavaksi olen saanut Benita-tamman. Benny on aikuinen, aikoinaan kolmen tähden kenttähevonen. Valitettavasti joutui jäämään eläkkeelle mystisten jalkavaivojen takia. Ratsastaessa laadun todella huomaa! Heti kun itse vaan ratsastaa oikein, suorastaan tuntee kuinka selkälihakset tulevat käyttöön ja hevonen alkaa puskea takaa. Benita opettaa ratsastamaan istunnalla ja pohkeella.

Ellei ihmeellisyyksiä tapahdu, joudutte odottamaan ensi torstaihin ennen uutta luettavaa. Koittakaahan kestää.. ;) 

Vanhemmat visiitillä

No.23

Maanantaina 12.10. oli vieraita tiedossa. Tai tuttuja oikeastaan. Vanhemmat ja velipoika Valtteri tulivat syyslomamatkalle minua moikkaamaan :)

Aamulla heräsin ajoissa siistimään Mutua ja huonettani. Porukat saapuivat 11 aikaan, ja esittelykierroksen jälkeen lähdimme kylälle. Hoogstratenilla shoppailimme ja kävimme syömässä. Sitten matka jatkui kohti Turnhoutia ja hotellia. Illalla kävimme vielä Lidlissä ja hotellin baarissa istumassa, mutta pian alkoi silmä luppasemaan ja peti kutsui.

                                                                        Linna

Tiistaina söimme aamupalan hotellilla. Iskä halusi mennä katsomaan jotain linnaa, joten menimme Turnhoutin keskustaan, vain huomataksemme ettei se olekaan yleisölle avoin. Olihan se ulkopuoleltakin kyllä ihan hieno. Päädyimme tarkastamaan paikallisen kirkon, kävimme kahvilla ja teimme ikkunaostoksia, ja pelikorttimuseossakin ehdimme piipahtaa. Palasimme Hoogstrateniin ja kävimme sielläkin kirkossa, ja vielä ruokaostoksilla ennen kuin minut heitettiin takaisin tänne. 

                                                          Turnhoutin kirkko

Oli mukava tavata kotiväkeä kahden kuukauden jälkeen, ja kohtahan me näemme jälleen, kun itse tulen pian käymään kotona. Sitten näen kissoja ja Pojuakin.. :3 

Supinaa Sopotista

No. 22

Terveisiä Puolasta! Ja kuten aina, melkein kaksi viikkoa myöhässä. Toissa viikon keskiviikko-iltapäivänä noin kello kaksi lähdin Karinin, neljän hevosen ja paikan toisen suomalaisen, Ainon kanssa kohti Sopotin kansainvälisiä kenttäkisoja. Matka kesti noin 17 tuntia, mutta pysähdyimme noin neljän tunnin välein juottamaan hevoset ja tuulettamaan rekkaa. Paikalle saavuimme torstai-aamuna suunnilleen seitsemän aikoihin. Asetuimme taloksi ja rupesimme töihin.

Torstaina Karin ratsasti kaikki hepat läpi, ja perjantaina päästiin tositoimiin kouluratsastuksen merkeissä.  Dressaget sujui hyvin, ja illalla käytiin kävelemässä seuraavan päivän maastorata läpi. Esteet olivat tosi hienoja ja isoja ja pelottavia. :p 

Lauantaina oli maastoesteet ja sunnuntaina rataesteet. Aika vaikeaa oli pysyä perillä miten mikäkin meni, kun oli niin monta hevosta ja itse vietin suunnilleen koko ajan tallissa siivoamassa ja varustamassa. Joka aamu piti herätä viiden jälkeen ja illalla yhdeksän jälkeen käytiin vielä viimeisen kerran tallissa varmistamassa että kaikki on valmiina seuraavaksi päiväksi ja että hevoset on ok. 

Kisat meni kokonaisuudessaan hyvin, kaikki 4 heppaa sijoittui 10 parhaan joukkoon ja Karin oli tyytyväinen. Sunnuntai-iltapäivänä päästiin vaille 4 lähtemään kotia kohti. ensimmäinen pysähdys oli normaalisti 8 aikaan, mutta pian piti pysähdellä noin tunnin välein, kun ihmisille (mm. minulle) tuli hirveän huono olo. Siinä sitten yö sujui "mukavasti" ämpäri vieressä torkkuen ruokamyrkytyksen riivaamana! Ilmeisesti aikaisemmin syöty salaatti oli ollut pilaantunutta, joten oli kyllä kamalin mahdollinen kotimatka. Maanantaina aamukahdeksan jälkeen kotipihaan kääntyminen oli puhdasta autuutta! Minulla oli onneksi maanantai vapaapäivänä, mutta se meni hieman hukkaan kun nukuin koko päivän ja seuraavan yön. Tiistai ja keskiviikko olikin sitten jo tavallisia työpäiviä, mutta itse olin kunnolla toipunut vasta torstaina.

    Ensimmäinen pysähdys kotimatkalla. Minä ja Aino nukuimme tuolla perävaunussa kisapaikalla.

Sellainen oli sitten Sopotin matka! Paluumatkaa lukuunottamatta oikein hauska kokemus, ja tulipahan taas opittua vaikka mitä. 

Ei otsikkoa

No.21.

Viime sunnuntaina olin vihdoin ja viimein kirjoittamassa postausta Puolan kisareissusta. Sain kuitenkin kuulla järkyttäviä uutisia eräästä rakkaasta ystävästäni, joten blogi sai jäädä toissijaiseksi.

Postauksia luvassa:

- lauantai 18.10.2014 Supinaa Sopotista

- maanantai 19.10.2014 Vanhemmat visiitillä

- torstai 22.10.2014 Viikkokatsaus

~Vieläkin vaikea käsittää että olet poissa. Lepää rauhassa rakas