Paljon asiaa

No.14

Nyt on tosiaan taas tapahtunut aivan kamalan paljon viime postauksen jälkeen. Tästä tulee siis superpitkä juttu! Valmistaudu.

Kesäloma aloiteltiin mahtavilla leireillä Haukirannan Ratsutilalla. Leireillä? Aivan, meillä oli kaksi leiriä putkeen. Ensin poni/junnuleiri, ja siitä jatkettiin suoraan koululeirille. Koululeirillä oli vain minä ja Vilma(joka oli myös junnuleirillä), joten saimme erikoisherkkuna käydä Toppilan tallilla hyppäämässä yhdet seurakisat, kun sattuivat olemaan sopivaan aikaan. Minä ja Mutu hyppäsimme ensimmäisen kerran metriä kisoissa! 100cm:n luokassa oli minun lisäkseni vain yksi lähtö, joten "mahikset" olivat hyvät. Parhaamme teimme, ja voittohan se sieltä napsahti! Sinivalkea ruusuke kruunasi jo valmiiksi mahtavan leiriajan!
 Tilaa säästääkseni tein pienen videon leiriviikoista. :)

Leirien jälkeen ehdimme hetken hengähtää kotona, ja juhannusta vietimme maalla. Viikko juhannuksen jälkeen oli puolisalaisen Belgian-matkan vuoro. Miten niin puolisalaisen? Aika moni tiesi matkasta, mutta harva matkan tarkoituksesta.
    Vietin viikon eräällä belgialaisella kenttäratsastus-kilpatallilla töitä tehden. Pidän nyt lukiosta välivuoden, ja Belgian-viikko oli eräänlainen työhaastattelu. Työpaikka tulla tipahti, vaikka ei se ihan helppoa ollut. Moni asia siellä tehdään aivan eri tavalla kuin täällä, ja esimerkiksi karsinoiden siivoaminen toimi ihan erilaisella logiikalla. Töitä painettiin aamukahdeksasta viiteen tai kuuteen iltapäivällä. Ensimmäiset päivät olivat raskaita jaloille, mutta jatkuvaan liikkeeseen tottui pian.
    Työpäivä koostui enimmäkseen perushommista, siivoamisesta ja heppojen viemisestä sisään ja ulos jne, mutta ratsastamaankin pääsin! Ratsastin 1-2 hevosta joka päivä ja sain myös valmennusta. Koska kaikki kommunikointi tapahtui englanniksi, alussa olin todella ujo ja epävarma, kun en ollut ehtinyt kieltä paljoa harjoittaa ennen reissua. Loppua kohti keskusteleminen kuitenkin helpottui. :) Lähtö takaisin on sitten elo-syyskuun vaihteessa riippuen miten ja millä Mutu matkaa, ja takaisin suomeen palaamme touko-kesäkuun aikoihin.

Kun vihdoin ja viimein selviydyin yksin Belgiasta takaisin Suomeen, treenaaminen jatkui. Seuraava etappi (ja kauden päätavoite), KuoRin kansalliset estekisat lähestyivät.
    Hyppäsimme lauantaina ja sunnuntaina 90cm ja 100cm luokat. Tiedän, että neljä rataa yhteen viikonloppuun on todella rankkaa, mutta koska tänä kesänä ei oikein ole kisoja ollut, ajattelin sen olevan ok.
    Lauantaina molemmissa luokissa tuli yksi pudotus, mutta muuten olivat siistejä ja nättejä ratoja. Ärsytti kyllä ihan kohtalaisesti. Sunnuntaina 90 sama tragedia toistui jälleen, paitsi että pudotuksia tuli kaksi. Ajan puolesta olisimme sijoittuneet neljänsiksi. Lohdullista, mutta aivan kamalan ärsyttävää!
    Metrissä olin jo niin turhautunut, että päätin vain ohjata ja pitää liikkeen yllä ja Mutuherra saa luvan hoitaa loput. Ja hyvinhän se hoiti. Itse vaan meinasin unohtaa radan. Erityinen kiitos ja kunnia kuuluu siis Veera Gråstenille, kun huusi "ANNA VÄÄRÄ SUUNTA!", kun lähdin sarjan jälkeen väärille reiteille. Onneksi osasin vielä kääntää niin ettei tullut virhepisteitä. Sitten vaan hanat auki ja loppurata vauhdilla, niin sieltähän se kauan kaivattu ruusuke tuli! Puomit pysyivät paikallaan ja pääsimme sijalle 9!

Pelastaja - Veera <3 <3 <3

Sunnuntai-illasta lähdimme sitten ajelemaan maalle. Vihdoin ja viimein lomalle!


ps. Mutun kyyti kohti Belgiaa on edelleen hakusessa, joten vinkkejä voisi heitellä kommenttiosioon. ;)
     Seuraavat ja varmaankin kesän viimeiset kisat käydään Rautalammilla 27.7. Tulkaahan kannustamaan!