Mutustako kenttähevonen?

No. 20

Toissapäivänä minulle ilmoitettiin tällainen asia; "Niin sinulla on sitten maastoestetunti tiistaina omalla hevosella, onhan se ok vaikka sinulla on silloin vapaata?" Ja minullehan passasi. Tänään sitten aamun vietin rentouttavasti jäätelön ja netflixin parissa, ja yhden aikaan lähdin varustamaan Mutua lähtöä varten. Estesatula, martingaali ja suitset löytyi itseltä, mutta koska emme (vielä) ole kenttäratsukko, piti suojat ja turvaliivi lainata pomolta. Ainoastaan buutseja ei löytynyt, kun ei ollut tarpeeksi isoja. Onneksi Mutu osaa hoitaa koipensa eikä kolhi itseään kovin herkästi. 

  Rekkaan meneminen jännitti jonkin verran, mutta aika kiltisti kiipesi heppa kyytiin kumminkin. Matkaa ei onneksi ollut kun noin 15 minuuttia, mutta perille päästyämme Mutu oli jo läpimärkä. Ei se taida arvostaa tätä matkustusmuotoa.. :p

    Alkuun käveltiin vähän matkaa ja sitten verkattiin hiekkapohjaisella aukiolla. Kun hevoset oli saatu lämpimiksi, alkoi se pelottavin osuus; itse hyppääminen. Onneksi aloitimme helpolla, ensimmäinen este oli sellainen aika pieni tukki. Sitten oli vuorossa sellainen hassu ruskea laudoista rakennettu este (huomaa superhieno piirustus aiheesta XD ). Ensimmäinen hyppy oli tosi iso ja hassu mutta sen jälkeen hypyt meni hyvin. Kokeilimme myös kahta erilaista hautaestettä, ensimmäisessä oli muutama tukki antamassa korkeutta ja toinen oli lievästi leveämpi "avoin" hauta. Avoimelle pysähdyttiin kerran kun pohkeet eivät olleet tarpeeksi kiinni, mutta muuten kaikki sujui upeasti! Em. esteet sijaitsivat siis pienehköllä hiekkakentällä. 

    Seuraava etappi oli sitten viereisen järvialtaan rannalla. Tutustutimme Mutun portaisiin, ravissa ylös ja käynnissä alas, ja sitten hyppäsimme pienen radan. Ensin tukki, sitten portaat ylös, käyntiin siirtyminen, portaat alas, toiselle tukille ja hyppy järveen, järvisaarekkeella kolmannen tukin yli, ja viimeisenä neljännen tukin yli ylös järvestä. Ja Mutuherra kulki kuin unelma. 

   Kolmas paikka oli kukkula. Ensin alhaalla pitkä lähestyminen tukille, sitten mäki ylös kukkulalle ja (minun mielestä) valtava alashyppy isolta tukilta. Mäki alas oli jyrkähkö, joten menetin tasapainoni kerran mutta onneksi en tippunut! Oli kyllä aivan mahtava fiilis! Paluumatkalla rekalle hyppäsimme vielä isohkoa tukkia ja pieneltä nyppylältä porrasmaista alashyppyä. Sitten vaan kamat pois, hevoset rekkaan ja kotia kohti! 

    Sain kyllä taas olla ylpeä mussukasta. Valmentaja sanoi että oli aluksi huolissaan että hevoseni olisi kömpelö kun on tuon kokoinen ja vähän honkkelin näköinen, mutta yllättyi iloisesti kun heppa hyppäsikin läheltä ja kaukaa, ei liian isosti eikä liian pienesti. Hyvällä ilmeellä ja rohkeasti, "I love your horse!". Paha vaan kun kuski oli lievästi sanottuna kauhusta kankeana ja hukassa... Tosi hyvä mieli jäi tämän päivän ratsastuksesta! Ehkä meillekin tästä ura urkenee, ken tietää... ;)

Huomisesta lähtien Mutu joutuu olemaan muiden armoilla, sillä minä lähden Sopotiin, Puolaan, kisoihin groomiksi! Sunnuntaina sitten tullaan takaisin, joten maanantaina yritän saada raporttia aikaiseksi. Pitää varmaan yrittää räpsiä muutamia kuvia tuliaisiksi... Näkemisiin, olkaa kiltisti siellä kotipuolessa! :3

Huonot tavat-haaste

No.19

Noh, eihän tämä nyt taida enää alkuviikkoa olla, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä tämä nyt tulee, jymypaljastukset huonoista hevosenkäsittelytavoistani. 

1. Hanskojen käyttämättä jättäminen

    Harvoin tulee tosiaan hanskoja nyt käytettyä, ratsastaessa tai muutenkaan. Tähän löytyy kyllä parikin hyvää syytä! Ensinnäkin, töiden lomassa hanskoja pitäisi olla koko ajan ramppaamassa käteen ja pois, kun pitää esim. kokeilla jalkoja tai laittaa vesiletkuja. Myös heinät tarttuu hanskoihin ikävästi. Toinen syy on se että hukkasin toisen käden hanskan... :p Kyllähän tämä huono tapa käsissä näkyy -ja tuntuu!

2. Hevosen kuljetus ilman riimunnarua

    Hevosen siirtelyä ilman riimunnarua pitkillä matkoilla tulee tehtyä harvoin, tosin kerran vein Mutun kävelykoneeseen pelkästään päitsistä kiinni pitäen. Karsinoiden siivouksen lomassa hevosia siirrelessä varmaan olisi ainakin nuorten yksilöiden kanssa ihan viisasta käyttää sitä riimunnarua, kun eihän sitä koskaan tiedä mihin ne päättävät poukkoilla.

3. Hevosen hoitaminen kiinnittämättä

    Varsinkin kun täällä varustamme hevoset käytävällä. Tätä huonoa tapaa harrastan kyllä vain Mutun kanssa, en halua ottaa riskejä muiden hevosten kanssa. Mutun varustan sitäpaitsi toisessa, rauhallisessa tallissa.

4. Hevosen talutus perässä hinaamalla

    Tätä tekevät melkein kaikki, minäkin ennen ja vieläkin joskus. Oikeaoppinen tapa taluttaa hevosta on "oritalutus", eli kävelee itse lavan kohdalla. Tällöin on enemmän vaikutusvaltaa hevosen tekemisiin, ja jos heppa säikähtää niin ei tule suoraan päälle. Plussana sekin että liikkuminen paikasta toiseen on hieman nopeampaa ja mukavampaa kun ei tarvitse raahata senkokoista elukkaa vaan se kävelee omilla jaloilla taluttajan tahdissa.

5. Hevosen irti päästäminen ilman että portti/ovi on kiinni

    Laitumelle tai karsinaan viedessä päästän joskus hevosen irti jo portilla/ovella. Siinä on isompi riski että heppa karkaa, jos en saa porttia/ovea tarpeeksi nopeasti kiinni. Onneksi näin ei ole vielä käynyt.

Tässäpä nämä, kiitos vielä kerran Kreetalle haasteesta! Haastan Satulassa ja sen alla-blogin kirjoittajan Camillan!

Sekalaisia osa 2

No.18.

Taas on mennyt kaksi viikkoa kuin siivillä! Juuri huomasin etten koskaan vastannut Viivin kommenttiin tallin nimestä, joten päätin tehdä ihan laajemmankin esittelyn. 

Tallin nimi: Donckers Stables

Tilat n. 50 hevoselle, jaettu neljään talliin

Maneesi, iso estekenttä ja koulukenttä

Hyvät laitumet

Kävelykone

työnantaja: Karin Donckers

    - 5 kertaa olympialaisissa

    - 6 sija World Equestrian Games 

    - Tällä hetkellä Englannissa kisoissa, tsemppiä sinne!

Lyhyet esittelyt hevosista joita ratsastan:

Arvatkaa kuka :D

 

Vasemmalla Aras, 14 vuotias ruuna, kisannut aikoinaan 3* kenttää. Yritän saada sen takaisin kuosiin, on näes masu päässyt turhan isoksi.. :p Aika laiska mutta luotettava.

Oikealla 4-vuotias Harry, säikky pikkuruuna jonka ensimmäiset ratsukoulutukset eivät olleet menneet ihan nappiin, joten tänne tullessaan pelkäsi jopa satulaa, huopaa, kaikkea. Alkuaikoina sai yhden työkaverin sairaalakuntoon, mutta nyt käyttäytynyt tosi nätisti. Varustaessa on vielä kilahtanut pari kertaa, mutta ratsastaessa ollut hyvä. Olen tippunut Harryltä jo kerran, mutta se oli puoliksi omaa syytä... :p  Aika vaikea nuori hevonen, mutta opettaa todella paljon! Luonteeltaan todella lutuinen. :3

Edellä mainittuja hevosia ratsastan joka päivä, ja sitten vaihtelevasti juoksutan tai käyn kävelyillä muiden hevosten kanssa. Yllä kuvassa Charlie. Olen päässyt myös kolmesti mukaan condition trainingiin, eli peruskuntotreeniin, missä kiipeillään kukkuloilla ja ravataan vedessä eestaas . Niillä kerroilla alla on ollut Jalapeno. Kyllä täällä siis oikein kiitettävästi pääsee ratsastamaan.

Sitten muihin eläimiin. Viimeiset pääskyspoikueet harjoittelevat vielä lentämistä, joten välillä on täytynyt pelastella näitä "urpoja". Jos näet pääskysen maassa, muista auttaa se oksalle tai johonkin tarpeeksi korkealle, mistä se pääsee tiputtautumaan lentoon. Pääskyt eivät pysty nousemaan siivilleen maasta, joten jos niitä ei auta, ne kuolevat pikkuhiljaa nälkään.

Surullinen juttu tapahtui viime viikolla. Löysimme yhdestä tallistamme nuoren kissanpennun, jonka nimesimme Oscariksi. (Oscar osoittautui myöhemmin tytöksi) Otimme sen talteen ja annoimme sille kanaa ja maitoa, ja yritimme selvittää mistä hän on tullut. Päädyimme siihen tulokseen että raukka on todennäköisesti hylätty, kenties läheiselle huoltoasemalle. Sieltä se on sitten kipittänyt ensimmäiseen lämpimään paikkaan, eli meidän talliimme. Alkuun Oscar oli hiljainen ja arka, mutta kiintyi meihin pian ja halusi olla sylissä koko ajan. Pikkuhiljaa hän hiipui kuitenkin pois, ja viime sunnuntai-aamuna löysin Oscarin kuolleena. Arvelimmekin että näin tulisi käymään, kun se oli niin laiha ja vähän apaattinenkin, eikä tehnyt juuri muuta kuin nukkui. Inhottaa tällaiset vastuuttomat ihmiset jotka hylkäävät eläimiä luonnon armoille nälkiintymään. Noh, ainakin Oscarilla oli muutama mukava päivä, ennen kuin nukkui ikiuneen... R.I.P. Oscar. <3

Vielä takaisin hevosiin. Meillä on ollut Mutun kanssa nyt aika paljon valmennuksia, ja saatinpahan yksi estetunti itse Karinilta! Hypättiin hirveän pelottavia esteitä, lankkuja, "skinejä", vesimattoja... Ja ei kielletty kertaakaan! Karin kehui Mutua rohkeaksi ja olin hirmuisen ylpeä. Oli ihan huippua. 

Mutu kengitettiin ensimmäistä kertaa täällä toissapäivänä. Koko vaihtui nelosesta vitoseen, ja Mutu otti uuden kengittäjän ja muutokset kavioissa raskaasti. Torstaina arkoi oikeaa etusta aika pahasti ja oli tosi tönkkö. Eilen aamulla jalat ja kaviot olivat nesteillä ja kuumat, mutta laitumelta tullessa turvotus oli laskenut ja tuntuivat paremmalta. Pehmeällä ratsastaessa oli jo normaali, mutta asvaltilla selvästi vielä arka. Tänään Mutu saa vapaapäivän, mutta menee kuitenkin kävelykoneeseen. Toivotaan että olisi huomenna jo tottunut uusiin popoihin! :) 

Tänään minulla on siis taas vapaapäivä, ja ajattelin lähteä kylälle pyörimään. Yritän saada alkuviikosta tehtyä tuon "huonot tavat"- postauksen, kiitos haasteesta Kreeta! Olen nyt laiska enkä haasta ketään... :p Näkemisiin!