Valmennuksia, valmennuksia...

No.7

Eli, viime viikolla meillä oli peräti kolme valmennusta, ja vieläpä peräkkäisinä päivinä. Luksusta! Teidän onneksenne meillä oli kuvaajat joka päivä, ja sain jopa videonkin aikaiseksi.

Ke 5.2.  Koulua
Teimme paljon teräviä siirtymiä. Mutu oli vähän sitkeä ja haluton mutta alkoi loppua kohden rentoutumaan ja pyöristymään. Ihan kivaa.

To 6.2. Koulua
Temponmuutokset. Käynti-seis-siirtymät eivät olleet parhaasta päästä, mutta laukka-käynti-siirtymät olivat pääasiallisesti siistejä. Peruutukset onnistuivat ihan suht hyvin. Asiaa ei kyllä auttanut se kun lopputunnista uutta estekalustoa alettiin rahdata maneesiin. Mutu oli paljon pehmämpi ja rennompi kuin keskiviikkona.

Pe 7.2. Esteitä
Mahtava fiilis! Mutu oli aivan super, itse osasin verkata sopivasti, kaakki oli kuulolla ihan  koko ajan ja meillä oli todella hauskaa! Uudistimme korkeushyppyennätyksemme, joka on nyt 130cm. "I believe I can fly..." Lennokasta meininkiä. (Huomatkaa kuvaajan kauhistunut ilme :p) Saatiin hyvää palautetta ja päivä oli kaikin puolin täydellinen. Oli aivan uskomattoman ihana ratsastaa kun heppa oli todella herkkä ja pehmeä, koulutreeni hoitaa selvästi hommansa!

Minua vain häiritsee oma istuntani hypyistä alas tullessa. Selkäni pyöristyy eikä pysy suorana niinkuin sen pitäisi, ja siitä johtuen tasapaino ei aina pysy. Sen vuoksi minun on vaikeaa saada Mutu pysymään myötälaukassa pitkillä suorilla linjoilla. Mutta, treenataan enemmän niin eiköhän se siitä!

Kiitosket kuvaajille! :D
Kreeta K.
Antti K.
Heli H.

Kuinka Mutu tuli meille?

No.6

Kaikki alkoi vuonna 2012 ratsastuskoulun parkkipaikalta. Olin juuri mennyt estetunnin, ja valitin isälleni, miten missään ratsastuskoulussa ei ole tarpeeksi isoja hevosia minulle. Siinä kotimatkan aikana päätimme sitten mennä tulevalla syyslomalla etsimään sitä omaa hevosta.

Minä ja Mikas

Ensimmäisenä kokeilin erästä kimoa ruunaa, joka oli hieman laiska, mutta ihan kiva. Toisena olikin sitten joku iso musta ruuna, joka oli sen verran pirtsakka etten uskaltanut edes laukata, kun satoi ja kenttäkin oli hieman liukas. Se oli Mutu. Valitettavasti minun ja Mutun koeratsastuksesta ei ole yhtään kuvia, kun isä kokeili samaan aikaan sitä kimoa. Kimon nimi taisi olla Mikas. Lopuksi suuntasimme vielä kokeilemaan yhtä pv-tammaa. Kotimatkalla keskustelimme pitkään hevosista, ja isän mielestä se musta oli niin hieno että sen me otamme, vaikka minä olisin halunnut Mikasin. Tietenkin siinä vaiheessa olin niin taivaissa ja urpo että olisin kelpuuttanut melkein minkä tahansa nelijalkaisen.

Mutun myyntivideo:

No, päätimme sitten ottaa sen mustan, jonka nimeäkään en edes tiennyt. En tiennyt hevosesta muuta kuin että se oli tullut virosta ja ollut Suomessa vasta kaksi viikkoa. Isä alkoi järjestellä asioita, ja syysloman viimeisenä viikonloppuna hän soitti minulle ja sanoi, että kohta se on meidän. Minulla oli niin hyvä mieli että piti mennä ulos kiljumaan. 

Torstaina 25.10.2012 Mutu tuli kotiin. Melkein jouluun asti se asui sorsasalossa ratsastuskoululla ja sitten muutimme nykyiselle tallillemme. Mutulle ei tehty ostotarkastusta, koska sille oli juuri tehty maahantuontitarkastus. Koeratsastuksessa menin vain käyntiä ja ravia, en hypännyt tai tehnyt mitään erityistä. Nyt myöhemmin on ollut hauskaa naureskella omalle tyhmyydelle, kun uhmasimme kaikkia hevosen ostamisen "sääntöjä", ja ostimme suunnilleen ensimmäisen hevosen minkä näimme. Onneksi kävi loistava tuuri, ja olen tässä vuoden aikana oppinut aivan hirmuisen paljon. Olen saanut itselleni hienon kumppanin!