lauantai 18. lokakuuta 2014

Supinaa Sopotista

No. 22

Terveisiä Puolasta! Ja kuten aina, melkein kaksi viikkoa myöhässä. Toissa viikon keskiviikko-iltapäivänä noin kello kaksi lähdin Karinin, neljän hevosen ja paikan toisen suomalaisen, Ainon kanssa kohti Sopotin kansainvälisiä kenttäkisoja. Matka kesti noin 17 tuntia, mutta pysähdyimme noin neljän tunnin välein juottamaan hevoset ja tuulettamaan rekkaa. Paikalle saavuimme torstai-aamuna suunnilleen seitsemän aikoihin. Asetuimme taloksi ja rupesimme töihin.





Torstaina Karin ratsasti kaikki hepat läpi, ja perjantaina päästiin tositoimiin kouluratsastuksen merkeissä.  Dressaget sujui hyvin, ja illalla käytiin kävelemässä seuraavan päivän maastorata läpi. Esteet olivat tosi hienoja ja isoja ja pelottavia. :p 



Lauantaina oli maastoesteet ja sunnuntaina rataesteet. Aika vaikeaa oli pysyä perillä miten mikäkin meni, kun oli niin monta hevosta ja itse vietin suunnilleen koko ajan tallissa siivoamassa ja varustamassa. Joka aamu piti herätä viiden jälkeen ja illalla yhdeksän jälkeen käytiin vielä viimeisen kerran tallissa varmistamassa että kaikki on valmiina seuraavaksi päiväksi ja että hevoset on ok. 

Kisat meni kokonaisuudessaan hyvin, kaikki 4 heppaa sijoittui 10 parhaan joukkoon ja Karin oli tyytyväinen. Sunnuntai-iltapäivänä päästiin vaille 4 lähtemään kotia kohti. ensimmäinen pysähdys oli normaalisti 8 aikaan, mutta pian piti pysähdellä noin tunnin välein, kun ihmisille (mm. minulle) tuli hirveän huono olo. Siinä sitten yö sujui "mukavasti" ämpäri vieressä torkkuen ruokamyrkytyksen riivaamana! Ilmeisesti aikaisemmin syöty salaatti oli ollut pilaantunutta, joten oli kyllä kamalin mahdollinen kotimatka. Maanantaina aamukahdeksan jälkeen kotipihaan kääntyminen oli puhdasta autuutta! Minulla oli onneksi maanantai vapaapäivänä, mutta se meni hieman hukkaan kun nukuin koko päivän ja seuraavan yön. Tiistai ja keskiviikko olikin sitten jo tavallisia työpäiviä, mutta itse olin kunnolla toipunut vasta torstaina.

    Ensimmäinen pysähdys kotimatkalla. Minä ja Aino nukuimme tuolla perävaunussa kisapaikalla.

Sellainen oli sitten Sopotin matka! Paluumatkaa lukuunottamatta oikein hauska kokemus, ja tulipahan taas opittua vaikka mitä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti