Mutustako kenttähevonen?

No. 20

Toissapäivänä minulle ilmoitettiin tällainen asia; "Niin sinulla on sitten maastoestetunti tiistaina omalla hevosella, onhan se ok vaikka sinulla on silloin vapaata?" Ja minullehan passasi. Tänään sitten aamun vietin rentouttavasti jäätelön ja netflixin parissa, ja yhden aikaan lähdin varustamaan Mutua lähtöä varten. Estesatula, martingaali ja suitset löytyi itseltä, mutta koska emme (vielä) ole kenttäratsukko, piti suojat ja turvaliivi lainata pomolta. Ainoastaan buutseja ei löytynyt, kun ei ollut tarpeeksi isoja. Onneksi Mutu osaa hoitaa koipensa eikä kolhi itseään kovin herkästi. 

  Rekkaan meneminen jännitti jonkin verran, mutta aika kiltisti kiipesi heppa kyytiin kumminkin. Matkaa ei onneksi ollut kun noin 15 minuuttia, mutta perille päästyämme Mutu oli jo läpimärkä. Ei se taida arvostaa tätä matkustusmuotoa.. :p

    Alkuun käveltiin vähän matkaa ja sitten verkattiin hiekkapohjaisella aukiolla. Kun hevoset oli saatu lämpimiksi, alkoi se pelottavin osuus; itse hyppääminen. Onneksi aloitimme helpolla, ensimmäinen este oli sellainen aika pieni tukki. Sitten oli vuorossa sellainen hassu ruskea laudoista rakennettu este (huomaa superhieno piirustus aiheesta XD ). Ensimmäinen hyppy oli tosi iso ja hassu mutta sen jälkeen hypyt meni hyvin. Kokeilimme myös kahta erilaista hautaestettä, ensimmäisessä oli muutama tukki antamassa korkeutta ja toinen oli lievästi leveämpi "avoin" hauta. Avoimelle pysähdyttiin kerran kun pohkeet eivät olleet tarpeeksi kiinni, mutta muuten kaikki sujui upeasti! Em. esteet sijaitsivat siis pienehköllä hiekkakentällä. 

    Seuraava etappi oli sitten viereisen järvialtaan rannalla. Tutustutimme Mutun portaisiin, ravissa ylös ja käynnissä alas, ja sitten hyppäsimme pienen radan. Ensin tukki, sitten portaat ylös, käyntiin siirtyminen, portaat alas, toiselle tukille ja hyppy järveen, järvisaarekkeella kolmannen tukin yli, ja viimeisenä neljännen tukin yli ylös järvestä. Ja Mutuherra kulki kuin unelma. 

   Kolmas paikka oli kukkula. Ensin alhaalla pitkä lähestyminen tukille, sitten mäki ylös kukkulalle ja (minun mielestä) valtava alashyppy isolta tukilta. Mäki alas oli jyrkähkö, joten menetin tasapainoni kerran mutta onneksi en tippunut! Oli kyllä aivan mahtava fiilis! Paluumatkalla rekalle hyppäsimme vielä isohkoa tukkia ja pieneltä nyppylältä porrasmaista alashyppyä. Sitten vaan kamat pois, hevoset rekkaan ja kotia kohti! 

    Sain kyllä taas olla ylpeä mussukasta. Valmentaja sanoi että oli aluksi huolissaan että hevoseni olisi kömpelö kun on tuon kokoinen ja vähän honkkelin näköinen, mutta yllättyi iloisesti kun heppa hyppäsikin läheltä ja kaukaa, ei liian isosti eikä liian pienesti. Hyvällä ilmeellä ja rohkeasti, "I love your horse!". Paha vaan kun kuski oli lievästi sanottuna kauhusta kankeana ja hukassa... Tosi hyvä mieli jäi tämän päivän ratsastuksesta! Ehkä meillekin tästä ura urkenee, ken tietää... ;)

Huomisesta lähtien Mutu joutuu olemaan muiden armoilla, sillä minä lähden Sopotiin, Puolaan, kisoihin groomiksi! Sunnuntaina sitten tullaan takaisin, joten maanantaina yritän saada raporttia aikaiseksi. Pitää varmaan yrittää räpsiä muutamia kuvia tuliaisiksi... Näkemisiin, olkaa kiltisti siellä kotipuolessa! :3